Maalaustaide tai Maalaustaiteen allegoria (hollanniksi: Allegorie op de schilderkunst, engl. The Art of Painting) on 1660-luvun loppupuolella valmistunut hollantilaisen taidemaalarin Johannes Vermeerin öljymaalaus kankaalle. Se on Itävallan omistuksessa ja esillä Wienin taidehistoriallisessa museossa.[1]
Monet taidehistorioitsijat ovat sitä mieltä, että kyseessä on allegoria maalaustaiteesta[2], mistä johtuu maalauksen vaihtoehtoinen nimi. Sen sommittelu ja ikonografia tekevät siitä kaikkein monimutkaisimman Vermeerin teoksen. Vermeerin teosten Christ in the House of Martha and Mary ja The Procuress jälkeen se on hänen suurin teoksensa.
Tämä illusionistinen maalaus on yksi Vermeerin kuuluisimmista. Vuonna 1868 Thoré-Bürger, joka tunnetaan nykyään taidemaalari Johannes Vermeerin työn uudelleen löytämisestä, piti tätä maalausta kiinnostavimpana. Svetlana Alpers kuvailee sitä ainutlaatuiseksi ja kunnianhimoiseksi;[3] Walter Liedtke "virtuoosimaiseksi näytökseksi taiteilijan kekseliäisyydestä ja toteutuksesta, joka on lavastettu kuvitteelliseen versioon hänen ateljeestaan ...".[4] Albert Blankertin mukaan "Mikään muu maalaus ei yhdistä yhtä moitteettomasti naturalistista tekniikkaa, kirkkaasti valaistua tilaa ja monimutkaisesti integroitua sommittelua".[5]
Vuonna 1663 Balthasar de Monconys oli käynyt Vermeerin luona, mutta hänellä ei ollut maalausta näytettäväksi, joten se oli mahdollisesti tehty "jotta hänen ateljeessaan olisi erinomainen taidonnäyte."[6] Vermeer ilmeisesti piti maalauksesta; hän ei myynyt sitä koskaan eläessään.[7] Alpersin mukaan "se seisoo eräänlaisena yhteenvetona ja arviona siitä, mitä on tehty".[3]